Hae sivustolta:

Kausiennakko 2005-2006

Surullinen viime kausi on takana, kausi joka oli ehkä kaikkien aikojen huonoin espoolaisen kiekkoilun historiassa. Paperilla kohtuullisen hyvä joukkue alisuoritti pahasti läpi koko tuskaisen kauden, jonka seurauksena kesällä nähtiin voimakkaita muutoksen tuulia. Koko johtoporras uusittiin, tilalle palkattiin vain ja ainoastaan ammattitaitoisia, jo taitonsa todistaneita kiekkohenkilöitä. Joukkueen teemaksi otettiin espoolaisuus. Joukkueessa onkin harvinaisen paljon Espoon omia kasvatteja sekä aikaisemmin Espoota edustaneita pelaajia.

Bluesia tuntui parina viime vuotena vaivanneen maalivahtiongelma, Jarmo Myllys ei loistanut enää vanhoilla päivillään kuin ennen, eikä Mika Oksakaan noussut vaaditulle tasolle kuin yksittäisissä otteluissa. Syövän voitettuaan Oksa pelasi todella vahvasti, mutta pari edellistä kautta mies tuntui vain junnaavaan paikoillaan. Tulevaksi kaudeksi Oksa päättikin lähteä hakemaan uusia tuulia uralleen Ruotsista ja Timråsta. Uskollisena kakkosena monta vuotta pelannut Jere Myllyniemi pelasi hyvin aina kun sai mahdollisuuden, mutta ei hänkään pystynyt kantamaan vaativaa ykkösmaalivahdin pestiä. Bluesin uusi johtoryhmä ottikin teemakseen uuden ykkösmaalivahdin hankkimisen, ja tämä päätettiin hankkia pohjois-amerikasta. Monta vaihtoehtoa oli paperilla ja lopulta päädyttiin herraan nimeltä Neil Little. Philadelphia Phantomsia sitten kaudesta 1996-1997 edustanut kokenut kehäkettu tuotiin Espooseen voittamaan pelejä. Hänen tehtävänään on myös toimia Bluesin nuoren oman kasvatin Matti Kaltiaisen opastajana Bluesin tulevaksi ykkösveskariksi. Kaltiainen hankittiin takaisin Espooseen miehen valmistuttua Bostonin yliopistosta.

Maalivahtiosasto tuntuu olevan erittäin hyvässä kunnossa. Kokenut ykkönen ja hänen oppipoikanaan nuori espoolainen Kaltianen, joka pelasi erittäin vahvasti yliopistosarjoissa sekä nyt alkavan syksyn harjoitusotteluissa. Little pelaa tasaisen varmasti ottelusta toiseen turhia hötkyilemättä. Little on perhostyylin miehiä, hänen vahvuutenaan voidaan pitää erittäin hyviä hermoja sekä malttia - Little odottaa viimeiseen asti vastustajan ratkaisua. Kaltianen puolestaan on varsin monipuolinen maalivahti, jonka fyysistä kuntoa on kehuttu kesän kuntotestien jälkeen. Toisin kuin Little, Kaltiainen ei pudottele kiekkoja eteensä vaan pyrkii liimaamaan kiekot. Myös Kaltiaisen sivuttaisliike herätti ihastusta Tampere Cupin otteluissa. Kokonaisuus tuntuisi olevan todella hyvässä balanssissa – tähän osastoon tuskin tulemme kaatumaan tulevana kautena.

Muutamana aikaisempana kautena erilaisilla internetin keskustelupalstoilla sekä muussa mediassa on pohdittu Bluesin pakiston puutteellisesta kiekollisesta taidosta, tai pikemminkin sen johtavan kiekollisen puolustajan poissaolosta. Sitten Jiri Vykoukalin ja Cory Murphyn aikojen Bluesissa ei ole ollut kunnon pakiston johtajaa. Tulevalle kaudelle Summanen & Holtari ovat kasanneet melko tasaisen ryhmän puolustukseen, helmenään Tuomas Eskelinen ja Kimmo Peltonen.
HPK:sta Bluesiin siirtynyt Eskelinen taitaa kiekollisen ja fyysisenkin pelin todella hyvin. Harjoitusotteluissa Eskelinen on jaellut erinomaisia, nopeita hyökkäyksiä avaavia syöttöjä. Peltoselta ollaan nähty todella varmaa työskentelyä kentän molemmissa päissä. Ylivoimalla molemmat uudet miehet ovat ahkerasti hakeneet laukauksia suoraan syötöstä.

Puolustukseen hankittiin myös muutama espoolaisen taustan omaava kaveri. Tapparasta tuli takaisin Juha Gustafsson sekä Salamoista hommattiin projektiksi Thomas Heinrichs, joka onkin esittänyt varsin kelvollisia otteita harjoituskaudella. Heinrichs on isokokoinen, mutta koosta huolimatta liike on hyvää. Gustafsson ei tunnu polvivaivojensa jälkeen enää pääsevän sille hyvälle tasolle, millä hän oli 2000-luvun alkuvuosina. Niillä otteilla ”Gusse” nousi aina maajoukkueeseen asti. Kokonaisuutena puolustuksen ryhmitys näyttäisi olevan varsin hyvällä mallilla, tosin se todellinen johtaja ehkä puuttuu. Aika näyttää onko Eskelisestä tai Peltosesta täyttämään johtajan isot saappaat.

Hyökkäyskalusto on ollut jo monena vuotena varsin nimekäs ja paperilla toimivaksi todettu. Sitä se ei kuitenkaan todellakaan ole ollut. Joukkueessa on käynyt kääntymässä todella nimekkäitäkin pelaajia, mutta sydän heillä ei ole tuntunut olevan mukana kenelläkään, muutamaa poikkeusta tietenkin lukuunottamatta. Kentällä ei olla nähty sitä tunteen paloa kuin osalta miehistöstä. Ulkomaalaisia on käynyt kääntymässä vaikka millä mitalla ja tulevallekin kaudelle he kaikki meinasivat uusiutua. Bluesin kannattajat saivat kuitenkin huokaista helpotuksesta kun yksi lojaalisimmista ulkomaalaisista allekirjoitti kahden vuoden jatkosopimuksen. Tämä mies oli Ladislav Kohn, joka on ollut varsin piristävä poikkeus tässä varsin kirjavassa vahvistusten kaartissa. Kohnin sentteriksi hankittiin Elitserienin Södertäljestä ruotsalainen Joakim Eriksson, jonka johtajan ominaisuuksia sekä peliälyä kiiteltiin. Lisäksi Eriksson oli todella pidetty pelaaja edellisen seuransa fanien keskuudessa. Eriksson tosiaan omaa hyvän peliälyn, mutta harjoitusotteluissa miehen otteet ovat olleet varsin näkymättömiä, liekö Janne Vikeväisen luomalla harjoitusohjelmalla sormensa pelissä?

Toiseen hyökkävään ketjuun hankittiin keskelle vanha tuttu Esa Pirnes. Pirneksen otteet harjoituspeleissä ovat olleet todella ilahduttavia ja miehen meno on ollut todella irtonaisen näköistä. Lisäksi miehen yhteispeli kohuhankinta Steve Kariyan kanssa on ollut todella hedelmällistä. Tampere Cupissa miehet veivät pistepörssin leikitellen, ottaen pörssin kaksi kärkipaikkaa nimiinsä. Henkisesti ehkä tärkein hankinta oli Timo Hirvosen paluu, ja miehen kapteeniksi valinta. Kuka muu, kuin Jere Lehtinen olisi Hirvosta parempi valinta kapteeniksi? Bluesin omista pojista puheenollen? Aholan Peterkin meni jo lopettamaan uransa. Hirvonen on pelannut tutusti harjoituspeleissä itseään säästelemättä. Sitä taistelua on ilo katsella parin vuoden muniinpuhaltelun jälkeen. Hirvosen vierellä Markku Hurme on saanut alleen ehjän treenikauden ja hänenkin meno on ollut todella hyvännäköistä harjoitusotteluissa. Lisäksi omista junioreista Mikko Lehtonen on pelannut suorastaan fantastisesti. Nuori hujoppi on pitänyt rohkeasti kiekkoa ja jaellut hienoja syöttöjä. Kokonaisuutena hyökkäys on toiminut hyvin, mitä nyt perisynti viimeistely on välillä takunnut. Näyttää vahvasti siltä, että loukkaantumisten sattuessa reservistä löytyy runsaasti ratkaisijoita sekä siihen rooliin haluavia.

Joukkueen kokoonpano vaikuttaa todella ehjältä ja suoraan sanottuna todella hyvältä. Varsinkin kun ottaa huomioon muutaman muun kilpailevan joukkueen tilanteen. Joukkueesta löytyy kaksi ratkaisuihin kykenevää ketjua, kolmas ketju on myös erittäin rutinoitunut eikä heiltäkään ole ratkaisut kielletty. Nelosesta sitten löytyy todella potentiaalisia omia nuoria. Puolustuksesta ei tunnu löytyvän yhtään heikkoa lenkkiä. Maalivahtiosasto taas tuntuu olevan juuri oikein rakennettu. Jos tällä joukkueella pelataan ali riman, niin Bluesia on pakko vaivata joku mystinen kirous, jota ei hevillä pois saada.